MM - kisat taputeltu
Kauden 2018 päätavoite on nyt ohi, ja on aika pohtia miten kisat oikein menivät ja mitä niistä voin ottaa opikseni. Samalla hieman matkakertomusta hyvästä ja opettavaisesta reissusta.
6.7.2018 alkoi matkani kohti Unkaria ja viimeisiä nuorten MM - karkeloita. Finnairin aamulennolla Budapestiin ja sieltä autoilla Keckskemetiin. Matkustus ei ollut onneksi hirveän pitkä ja hotellille saavuimme jo iltapäivällä hyvissä ajoin. Viimeiset päivät ennen kisojen alkua pitivät sisällään lähinnä hotellilla viileässä oleskelua, jalkojen virittelemistä kisakuntoon suunnistaen ja juosten sekä kisojen avajaisissa käymisen.
9.7.2018 oli ruksittu kalenterista isolla tussilla jo viime vuoden MM-kisojen jälkeen. Silloin kilpailtiin pitkän matkan kisassa, jossa olivat jaossa kisojen ensimmäiset MM - mitalit. Pitkä matka on aina ollut suosikkimatkani suunnistuksessa, ja kun vielä maasto oli itselleni sopiva ja miellyttävä, olivat odotukseni luonnollisesti korkealla. Nautin tästä maastotyypistä todella paljon, koska pystyn käyttämään siinä omia vahvuuksiani (suoraviivainen eteneminen ja karkea kartanluku) hyödykseni hyvän näkyväisyyden takia. Suunnistan parhaiten silloin, kun pystyn nauttimaan siitä ja sitä kautta saamaan flow - tilan päälle. Leireillä ja harjoituskisoissa tein hyviä suorituksia tässä maastotyypissä ja onnistuneita rastivälejä oli varmasti tarpeeksi taskussa. Valmistautuminen Jukolan jälkeen meni hyvin, pysyin terveenä ja juoksu kulki mukavasti hyvällä fiiliksellä. Tein kovavauhtisia ja lyhyitä suunnistusvetoja, pidempiä rauhallisia juoksulenkkejä ja suunnistuksia sekä pidempiä reippaita juoksuja. Halusin, että jalkani toimivat Unkarissa, koska koin sen tärkeäksi itselleni suunnistaessa tasaisessa ja nopeassa maastossa, jossa kilometrivauhti lähentelee neljää minuuttia kilometrillä. Kävin juoksemassa myös mattotestin hyvänä kovavauhtisena harjoituksena, josta samalla sain tärkeää dataa omasta kunnostani sillä hetkellä, kun minun pitäisi olla huippukunnossa. Testin tuloksista ei MM-kisoissa pärjääminen jäänyt kiinni. Koin olevani valmis.
Kisa lähti hyvin käyntiin ja löysin ensimmäiset rastit sujuvasti. Sain hyvän otteen suunnistamisesta ja löysin siihen tasapainon. Radan keskivaiheella pitkän rastivälin (noin 3 km) jälkeen aloin kuitenkin menettämään keskittymistäni silloin tällöin, mikä johti perusasioista tinkimisen. En malttanut katsoa lähtösuuntaani joka rastilla, ja kompassin tarkastaminen unohtui kriittisillä hetkillä. Tein hyviä ja huonoja rastivälejä lähes vuorotellen. Loppuosan radasta suunnistin ihan hyvin ja sain kerättyä jäljellä olevat voimani pitääkseni suorituksen kasassa. Maaliviivan ylitin pettyneenä ja oloni oli tyhjä. Fyysinen vire kisassa oli ihan hyvä, ja jaksoin pitää kelpo vauhtia loppuun saakka pitkässä kisassa. Lopputuloksena kymmenes sija, joka ei vastannut omaa fiilistäni suorituksestani. Ajattelin, ettei suoritukseni olisi rittänyt noin korkealle. Tiedän, että kymmenes sija on ihan hyvä näin kovissa kisoissa, mutta ihan hyvä ei riitä silloin kun tavoittelee täydellistä. En jäänyt murehtimaan epäonnistumistani, vaan suuntasin katseet nopeasti kohti seuraavaa päivää ja uutta kilpailua eli sprinttiä.
10.7.2018 oli vuorossa sprintti Kecskemetin keskustassa. Pidän siitä, kun pääsen juoksemaan erilaisia kisoja ja eri matkoja vaihtelevasti, joten tähän kisaan lähdin todellakin innoissani. Kaiken lisäksi edellisen päivän pitkurin jälkeen jaloilleni teki hyvää saada iskutusta kovalla pohjalla. Ajatuksenani oli tehdä ennen kaikkea hallittu suoritus ja olin valmis karsimaan vauhdistani, jotta saisin pidettyä suunnistuksen koko ajan hieman edellä. Onnistuin tässä, mutta reitinvalinnoissa en, mikä oli ratkaisevaa juuri tässä kisassa. Radalla oli monta todella kinkkistä reitinvalintatehtävää, joissa merkittävimmissä epäonnistuin (rastivälit 1-2, 5-6, 9-10). Miksi epäonnistuin näillä rastiväleillä? Kaikkia kyseisiä välejä yhdisti yksi asia: tekoaita. Olin 1-2 välillä katsonut, että kyseisellä tekoaidalla on vedetty koko katu kiinni, mutta väliin olikin jätetty pieni aukko, joka olisi pitänyt kyllä nähdä. Katsoin kuitenkin tämän kohdan liian hätäisesti, ja seuraavillakin väleillä lähdin kiertämään tätä samaista aitaa. Loppulenkillä tein vielä pari virhettä, kun keskittyminen herpaantui tajutessani, etten taistele kärkisijoituksista. Reitinvalintojen tekemiseen olisi yksinkertaisesti pitänyt käyttää enemmän aikaa, eikä juosta sitä mikä osui ensimmäisenä silmään. Olipa kerrassaan haastava ja upea sprintti. Parhaat olivat ansaitusti parhaita.
12.7.2018 oli aika pistää uutta matoa koukkuun. Kisat jatkuivat välipäivän jälkeen keskimatkan karsinnalla Bocsassa. Karsinnoissa sekä miehillä että naisilla on kolme karsintaryhmää, joista jokaisesta 20 parasta pääsee mukaan seuraavan päivän finaaliin ja loput karsiutuvat.
Minun oli helppo lähteä tekemään omaa suoritustani, koska tiesin ettei minulla olisi ollenkaan kiire, ja vain puhtaalla suorituksella olisi väliä. Lähdin itsevarmasti metsään tekemään perussuoritustani. Pystyin tekemään sitä arviolta ensimmäset 80% radasta, kunnes muutaman sekunnin nukahdus johti pahaan virheeseen. Olin katsonut radan viimeiset rastit jo etukäteen ja tiesin niiden olevan ne rastit, joissa voi vielä tehdä ison virheen ja hävitä kisan. Onnistuin silti kämmäämään näitä rasteja ja loppumatkasta tuli sitä myötä erittäin stressaava. Olin täysin epävarma riittääkö suoritukseni finaaliin, menetinkö liikaa aikaa piikkipuskissa mönkimiseen. Onneksi se riitti ja olin karsintaryhmäni 16. Toisaalta virheen tekeminen saattoi olla merkittävää finaalisuoritukseni kannalta.
13.7.2018 toisti samaa kaavaa kuin edeltäjänsä. Ensimäiselle rastille pieni haparointi, sen jälkeen keskittynyttä tekemistä ja lopussa iso virhe. Olen tyytyväinen siihen miten suunnistin radan ensimmäisen puoliskon, vaikka kiertäviä ja "varman päälle" valintoja teinkin. Minulla ei riittänyt rohkeus suunnistaa rastivälejä suoraan, mikä useimmalle rastille oli nopein vaihtoehto. En kuitenkaan ole yhtään varma, että olisin pystynyt toteuttamaan suoria reitinvalintoja nopeammin kuin kiertäviä. En ollut oppinut suunnistamaan tallaisessa maastossa vielä riittävän hyvin. Toiseksi viimeisen rastin virhe johtui yksinkertaisesti nukahduksesta ja kiireestä, joka hiipi puseroon kuulutuksen jo kuultaessani. Jäi yhdestä rastista kiinni, että olisin ollut iloinen koko suorituksestani. Tuloksena oli 23. sija todella tiukassa kilpailussa.
14.7.2018 ja viimeinen mahdollisuus. Viestit ovat jo pitkään toimineet suunnistuksen arvokisoissa päätösmatkana ja niin tapahtui tänäkin vuonna nuorten MM - kisoissa. Kyseessä on perus 3 - osuuksinen viesti, jossa jokaisella maalla voi olla kaksi joukkuetta, ja niistä vain parempi lasketaan mukaan tuloksiin. Viestit juostiin Tazlar nimisessä maastossa.
Sain kunnian ankkuroida Suomen ykkösjoukkuetta, jossa minua ennen juoksivat Tuomas Heikkilä ja sprintin pronssimitalisti Otto Kaario. Lähdin matkaan 12. noin 5 minuutin takamatkalta ja juoksin kolmanneksi nopeimman osuusajan ankkuriosuudella. Maaliviivan ylitin neljäntenä, mikä oli melkoinen yllätys itselleni. En tajunnut ohittaneeni niin monta joukkuetta metsässä, ja kun yleisörastilla kuulin pronssimitalin olevan lähellä, en meinannut uskoa kuulemaani. Saavutin kolmanneksi tullutta Tsekin joukkuetta pikku hiljaa koko ajan, mutta 40 sekuntia olisi pitänyt vielä saada kiinni. Kauas ei mitali jäänyt, mikä kyllä harmittaa, mutta olen tyytyväinen, että sain kaivettua itsestäni vielä tehoja irti raskaan kisaviikon jälkeen ja samalla suunnistamaan hyvin. Tälläistä suoritusta olisin toivonut tekeväni pitkällä matkalla. Neljäs sija ja hyvä suoritus viimeisessä kisassa helpotti muiden kisojen pettymystä huomattavasti, ja kotimatkalle sain lähteä pieni hymy huulilla, mutta ennen kaikkea nälkäisenä seuraaviin kisoihin.
Viestin jälkeen illalla pelasimme vielä futismatsin Norjan ja Iso-Britannian joukkueita vastaan ja juhlimme päättynyttä kisaviikkoa kuuluisassa banketissa.
Jälleen kerran opin todella paljon suunnistuksesta, ja siitä miten arvokisoissa pärjää: omalla perussuorituksella pääsee pitkälle, ja itseluottamus on oltava kova. En pystynyt ulosmittaamaan vieläkään omaa potentiaaliani täydellisesti, mutta uskon vahvasti sen päivän vielä koittavan. Rastivälejä riittää analysoitavaksi vielä pitkään, ja kokemukset pysyy mielessä ikuisesti. Nuorten arvokisat olivat osaltani tässä, ja ensi vuonna suunnistankin jo aikuisten sarjassa. Suomi paidan aion vielä päälleni joskus pukea.
Kisasivuille tästä
- Akseli