Unkarin leiristä ja matkasta MM-kisoihin
Moi! On kulunut taas pari viikkoa, ja ennen Jukolaa on hyvä käydä läpi miten kesäni on lähtenyt käyntiin. Ensimmäisen viikon kulutin kotona perusharjoittelun merkeissä ja jälkimmäisen Unkarissa MM-näyttöjä antaen ja samalla valmistautuen MM-kisoihin. Kolme reissua Unkariin on siis takana ja yksi vielä edessä. Pääsen nimittäin edustamaan Suomea heinäkuussa Unkarissa järjestettäviin nuorten MM-kilpailuihin (SSL uutinen). Valinnat tehtiin kuuden näyttökilpailun ja niistä jaettavien pisteiden peruustella. Kuudesta kisasta neljä parasta lasketaan yhteen, ja kuusi eniten pistettä kerännyttä urheilijaa saavat kisalipun taskuunsa. Melko yksinkertaista ja tasapuolista. MM-kisojen ohjelma yms. löytyy täältä
Matkustimme Unkariin siis maanantaina 4.6 iltapäivällä ja saavuimme Kiskunhalasiin iltamyöhään. Päivällisen jälkeen painuttiin sitten aika ripeästi pehkuihin.
Tiistaina oli ensimmäinen harjoituspäivä: aamulla keskimatkan harjoitus alla olevan kuvan maaston eteläosassa, ja illalla intervalleja pitkän matkan maastotyypin kaltaisessa maastossa Izsakissa. Oli mielenkiintoista nähdä miten maasto on muuttunut viime kerrasta eli maaliskuusta. Tai pikemminkin miten se ei ollut muuttunut... Tämän takia oli erityisen helppoa lähtemään suunnistamaan taas näissä maastoissa, kun oma suunnistustekniikkani on jo muotoutunut näissä maastoissa omanlaisekseen viime reissujen perusteella. Tuntui jo vähän kotimaastoilta :)
Keskiviikkona otin rennosti ja tein aamulla vain tunnin mittaisen kevyen suunnistuksen osittain kävellen varmistaakseni palautumisen raskaasta viime viikosta. Onnistuin tekemään kävelyvauhdissakin pieniä virheitä, mikä oli taas hyvä muistutus perusasioista.
Torstaina oli taas vuorossa kaksi suunnistusharjoitusta, molemmat samassa maastossa. Tämän päivän agendana oli harjoitella pitkän matkan tyyppimaastossa, sijaitseehan harjoitusmaasto aivan MM - kisamaaston vieressä. Pidän tästä maastossa, koska siellä on mahdollista suunnistaa hyvin suoraviivaisesti. Huomasin, että aluskasvillisuus on hieman rehevämpää kuin maaliskuussa, ja sukista saikin irrotella piikkejä ja takiaisia treenin jälkeen oikein urakalla. Näissä maastoissa täytyy uskaltaa olla aggressiivinen, eikä sormenpäätä pienemmistä piikeistä saa välittää.
Perjantaina alkoi sitten päässä pyöriä ajatuksia näyttökilpailuista ja siitä, kuinka selvittäisin ne ongelmitta. Aamulla käytiin tutustumassa pitkänmatkan näyttökisan maastoon kevyesti ja illalla kävin tuttuun tapaan kuntosalilla hakemassa terävyyttä viikonlopun kisoihin. Unkarilainen kuntosali olikin ennakkoluuloja paljon parempi kokemus.
Lauantain oli tarkoitus käynnistyä kisapäivän tutulla rutiinilla eli aamuherättelyllä, mutta kaatosade vei voiton ja aamulenkki jäi tekemättä. Onneksi sisällä pystyin tekemään aamujumpan, jota myös teen aina ennen kisoja. Eilinen punttitreeni taisi olla hieman liian kova, koska huomasin etureisien pistävän jonkin verran vastaan heti aamusta. Ei siis samanlaista settiä ennen MM-kisoja ihan vain varmuudeksi... Kaikesta huolimatta kilpailun tulos oli ihan hyvä, vaikka suoritus ei minua hirveästi miellyttänytkään. Minulla oli liian kiire, ja mietin liikaa juoksuvauhtiani, jolloin pienet perusasiat, kuten lähtösuunta, unohtui muutamalla rastilla. Sain kisasta kuitenkin hyvää oppia ja dataa, jota analysoimalla pystyn välttämään samat virheet sitten tärkeimmällä hetkellä eli MM - kisastartissa. Paljon hyvääkin suorituksestani löytyi, ja pyrin aina etsimään huonoistakin asioista joitain pieniä positiivisia yksityiskohtia ja olemaan niistä tyytyväinen. Hymy huulella urheilu on aika paljon mukavampaa kuin leuka rinnassa. Aika nopeasti ajatukset siirtyivät huomiseen pitkän matkan kisaan.
Sunnuntai. 14,5 kilometria pelkkää nautintoa, vai kuinka? No, ei nyt ihan koko aikaa. Jalkani eivät olleet hirveän tuoreet, mikä oli kyllä odotettavissa. Sen takia välillä jouduin oikein keskittymällä keskittymään hyvän matkavauhdin pitämiseen, mikä välillä oli nautinnosta kaukana. Kakkoselle tein minuutin virheen, kun juoksin huomaamatta aivan rastin vierestä ja aloin etsiä rastia sen takaa. Tein kuitenkin suhteellisen nopean korjausliikkeen, mikä on positiivista. Kutoselle ajauduin vähän rastivälistä, mutta sen jälkeen tein pitkään todella sujuvaa työtä ja suunnistin suoraviivaisesti. Lopussa alkoi tulla lisää pieniä virheitä väsymyksen johdosta, kun en jaksanut enää lukea karttaa yhtä tarkkaan ja yhtä useasti kuin tuoreena sitä lukisin. Tämä on yksi asia, joka on ratkaisevaa pitkässä kisassa, sillä pienetkin virheet ovat näin nopeassa ja "helpossa" maastossa merkittäviä.
Kaiken kaikkiaan kilpailut olivat hyviä valmistavia kokemuksia MM - kisoja varten ja jättivät sopivasti nälkää näiden maastojen selättämiseen. Minulla on nyt vajaa kuukausi aikaa terävöittää kuntoni huippuunsa ja nauttia valmistavista harjoituksista upeissa Suomen kesäilmoissa. On ollut mukavaa saada poikkeuksellisen lämpimät kelit tänne Suomeen, sillä Unkarissa tulee luultavasti olemaan heinäkuussa 40 astetta lämmintä. On siis jotenkin löydettävä keinot itsensä viilentämiseen ja auringolta suojatumiseen. Onneksi minulla on aikaa.
Keskitytään nyt kuitenkin ensin Jukolan viestiin, jossa minulle on luvassa kolmas osuus eli reilu 12 kilometria yösuunnistusta Hollolan supikoissa. Haaste johon on valmistauduttu jo pitkään. Hyvä suoritus Jukolan Viestissä on minulle todella tärkeää ja haluan auttaa joukkuettani MS Parmaa mahdollisimman hyvin. Aika laittaa lamppu latinkiin ja kaivaa yöfiilis esiin. Pysy kuulolla sosiaalisessa mediassa, jos haluat tietää meidän joukkueen kokonaisuudessaan ja pistä joukkue numero 16 seurantaan!
Onnea kaikille Jukolaan osallistuville. Malttakaa lukea karttaa ja nauttikaa jokaisesta sekunnista, vaikka kiire tuhansien muiden suunnistajien joukossa onkin suuri :)
-Akseli