2018 ensimmäiset SM-kisat suunnistettu
Lauantai 26.5.2018, SM-keskimatka, Kouvola
Tätä kisaa olin odottanut innoissani jo hetken, ja nyt oli aika taistella kauden ensimmäisistä SM -mitaleista. Kisat alkoivat aikaisin aamulla karsinnoilla, joista parhaat pääsivät iltapäivällä käytyyn finaaliin. Minun sarjassani oli kaksi karsintaerää, joista molemmista finaaliin pääsi 25 parasta. Taktiikkani karsintaan oli lähteä maltilla liikenteeseen, koska karsinnassa lähtee monta suunnistajaa samaan aikaan, kukin omalle radalleen. On siis tärkeää pystyä sulkemaan muut suunnistajat pois mielestä ja keskittyä vain omaan suoritukseen. Se onkin ollut minulle aina haasteellista, mutta nyt onnistuin siinä lähes täydellisesti. Olin myös päättänyt säästellä hieman voimia finaalia varten, sillä tiesin, että rento vauhti riittää saadakseni hyvän lähtöpaikan finaalissa, kuinhan vain suunnistaisin sujuvasti. Onnistuin tässä taktiikassani loistavasti, mikä oikeutti oman karsintaryhmäni voittoon, ja sitä kautta finaalin viimeiseen lähtöpaikkaan. Karsinnan jälkeen oli noin kaksi ja puoli tuntia aikaa levätä ja tankata ruokaa koneeseen ennen kuin oli siirryttävä finaalin lähtökynnykselle.
Vihdoin pienen lähtökynnyksellä odottelun jälkeen, klo 14:08, oli minun vuoro ampaista metsään tekemään omaa suoritustani finaalissa. Verrytellessäni ennen lähtöäni tunsin oloni hieman väsyneeksi, eikä jalat varsinaisesti olleet hirveän tuoreen oloiset. Olin kuitenkin osannut odottaa tätä tilannetta jo etukäteen. Hellepäivä sekä kilpailukeskuksessa ja lähtökynnyksellä istuskelu tylsyttävät usein parhaan terävyyden juoksustani, jos en ole tarpeeksi tottunut korkeaan lämpötilaan. Tänä vuonna kuumuus ei ole kuitenkaan tuntunut yhtä vaikealta kuin viime vuonna. Vai onkohan kuntoni vain kehittynyt?
Kilpailun aikana en kuitenkaan ajatellut enää miltä juoksuni tuntuu, ja näin olin ajatusteni kanssa läsnä koko suorituksen ajan ja suunnistin tasapainoisesti. Kyllä suoritukseeni mahtui virheitä, mutta onnistuin korjaamaan ne nopeasti hätkähtymättä. Keskimatkan kilpailusuoritus tuntuu olevan juuri sen pituinen, että jaksan keskittyä sataprosenttisesti suunnistukseen. Maalissa sain juhlia neljättä perättäistä SM-kultaa tältä matkalta. Kauaa ei voinut mitalia juhlia, sillä seuraavana päivänä oli jaossa lisää jalometallia.
Loppupäiväni kului Puhjonrannan seurakuntakeskuksessa seuran yhteismajoituksessa päivän kilpailusuoritustani analysoitaessa sekä saunoen ja uiden viileässä järvivedessä. Niin, ja mahtuihan siihen myös lyhyt verkkalenkki, jotta seuraavani päivänä jalkani olisivat valmiina antamaan kaikkensa Keravan keskustassa.
Sunnutai 27.5.2018, SM-sprinttiviesti, Kerava
Sunnuntai olikin sitten historiallinen päivä sikäli, että Suomessa kilpailtiin ensimmäistä kertaa SM-mitaleista sprinttiviestin muodossa. Sprinttiviestissä joukkue koostuu kahdesta naisesta sekä kahdesta miehestä. Naiset suunnistavat ensimmäisen ja viimeisen osuuden, miehet väliosuudet. Kyseisellä formaatillahan ollaan kilpailtu arvokisoissa jo muutaman vuoden ajan, joten olikin jo aika ottaa se käyttöön myös Suomessa.
Päivä alkoi noin kolmen tunnin odottelulla karanteenialueella ennen kuin pääsin suunnistamaan itse kilpailua ja omaa osuuttani. Yleensä aika karanteenialueella kuluu matelemalla, mutta nyt se kului yllätävänkin nopeasti aurinkoisessa kelissä joukkuekavereiden kanssa läppää heitellen ja taktiikkaa spekuloiden. Aloitin verryttelyn hyvissä ajoin pitkän odottelun takia, ja tulevan kilpailusuorituksen intensiivisyydestä johtuen. Minun oli oltava täysin valmis lähtemään täydellä teholla matkaan saadessani kartan käteeni. Halusin repiä kaikki ylimääräiset sekunnit pois loppuajastani, suunnitusajattelun ehdoilla. Lisäksi halusin totutella rauhassa itseni "uuteen" leimausjärjestelmään (EmiTag), jotta suorituksen aikana kaikki menisi nappiin. EmiTagilla leimaus tapahtuu siis viemällä Emityksikkö lähelle rastiyksikköä, muutaman kymmenen sentin päähän. Rastille ei siis tarvitse pysähtyä leimaamaan, vaan voi juosta suoraa rastin "läpi" pysähtymättä. Toki olin käyttänyt EmiTagia ja vastaavia leimaustapoja muutaman kerran ennenkin, eikä se ole kovinkaan monimutkaista. En kuitenkaan halunnut jättää mitään sattuman varaan.
MS Parmalla oli asettaa viivalle tällä kertaa kaksi kiven kovaa joukkuetta sarjaan HD21. Minä juoksin kakkosjoukkueen toisella osuudella, saaden kartan aloittajaltamme Janninalta. Minun jälkeeni viestin maaliin veivät Eero ja Tiia sijalle 7. parhaana kakkosjoukkueena. Oma suoritukseni oli hyvä, mutta parantamisen varaa jäi etenkin reitinvalinnoissa. Seurasin liikaa mille reiteille muut suunnistajat menivät, eikä näin minulle jäänyt tarpeeksi aikaa oikeesti tutkailla, mikä olisi nopein reitti kullekin rastille. Joka tapauksessa toteutin valitsemani reitinvalinnat sujuvasti ja onnistuin saamaan edellä lähteneitä vähitellen kiinni. Juoksu kulki ihan mukavasti, vaikka vatsa vähän reistalikin. Lähdin matkaan sijalla 14 ja tulin vaihtoon sijalla 8 neljänneksi nopeimmalla osuusajalla (+37sec Olli Ojanaho).
Ykkösjoukkueemme suunnisti loistavasti napaten mestaruuden tiukassa kamppailussa Paimion Rastin kanssa. Olipa kerrassaan upea päivä, ja upeaa menestystä MS Parmalta. Parmalla oli jalkeilla joukkueet myös sarjoissa HD18 ja HD40 Tälläiset päivät ovat juuri niitä urheilun parhaita hetkiä. Urheilu on parasta yhdessä kuin myös menestyminenkin.
ps. enää alle kolme viikkoa Jukolaan :)
- Akseli